Nordicit

Yhteyden avautuminen. 20. marraskuuta 1952 George Adamski kohtasi Kalifornian autiomaassa lähellä Desert Centeriä vaalean, ihmisenkaltaisen vieraan, jota hän kutsui Orthoniksi. Kuusi todistajaa seurasi puolen mailin päästä. Keskustelu käytiin käsimerkeillä ja telepatialla, ja aihe oli ydinkokeet: säteily ei pysähdy ilmakehän rajalle, koska sellaista rajaa ei ole. Lähdön jälkeen seurue valoi jalanjäljet kipsiin, ja jäljissä oli merkkejä, joita kukaan ei osannut lukea. Ensimmäinen tunnettu keskustelu avaruusveljen kanssa käytiin siis suureksi osaksi elehtien. Asia meni silti perille, mikä on tästä kansasta ensimmäinen olennainen tieto.

Kansan kotimaailma. Orthon kertoi saapuneensa Venuksesta. Myöhemmissä yhteyksissä nordiceja on saapunut myös Plejadeilta, Taygetasta ja muista ihmisenkaltaisten tähtikansojen maailmoista. Nimitys kuvaa siis ulkonäköä eikä alkuperää, ja sen alle mahtuu useita kansoja, jotka ovat keskenään sukua mutta eivät samoja. Yhtä yhteistä kotiplaneettaa ei ole, eikä kansa ole pitänyt sitä tärkeänä kysymyksenä. Heidän viestinsä on kerta toisensa jälkeen koskenut sitä planeettaa, jolla kysyjä jo asuu.

Miten tämä kansa esiintyy? Nordicit kohdataan fyysisissä lähikontakteissa, alusten miehistönä ja telepaattisina rauhan lähettiläinä. He ovat pitkiä, vaaleita ja ihmisenkaltaisia, ja heidän viesteissään toistuvat ydinsodan ehkäiseminen, luonnon suojeleminen ja kansojen välinen yhteistyö. Tähtikansoista he ovat muodollisimpia. Kohtaaminen muistuttaa useammin vierailua kuin ilmestystä: tervehdys, asia, hyvästit.

Tehtävä ihmiskunnan rinnalla. Nordicien lahja on mittakaava. Riittävän kaukaa katsottuna valtioiden rajat ja ilmakehän raja ovat yhtä kuvitteellisia, eikä säteily tarkista kumpaakaan. Heidän opetuksensa ei silti ole saarna vaan mittakaavan korjaus: teko näytetään siinä koossa, jossa se oikeasti on, eikä siinä, johon se on totuttu sovittamaan. Tästä seuraa heidän toistuva teemansa vastuusta. Jokainen sukupolvi vastaa teoistaan sekä Maalle että sitä laajemmalle yhteisölle, eikä jälkimmäinen ole kaukana.

Miten yhteys avautuu? Yhteys voi avautua hyvin kirkkaina unina, ihmisenkaltaisen hahmon kohtaamisena tai telepaattisena tietona, joka tuntuu valmiiksi jäsennellyltä. Viestit ovat selkeitä ja käytännöllisiä. Nordicit ovat tässä suhteessa hieman tylsiä: he puhuvat mieluummin ensi viikosta kuin vuodesta 2040, ja aiheena on useammin naapuri kuin galaksi.

Mistä läsnäolon voi tunnistaa? Vaalea tai sinertävä valo, syvä rauhallinen katsekontakti ja ajan hidastuminen ovat heidän merkkejään. Viestin tunnistaa yksinkertaistumisesta: monimutkainen asia asettuu yhdeksi kirkkaaksi lauseeksi, joka on yleensä epämiellyttävän tekemiskelpoinen. Toinen tuntomerkki on se, mitä puuttuu. Nordic ei kerro kuulijalle, että tämä on valittu. He puhuvat ihmiskunnalle ja sinä satut olemaan paikalla.